TOSITARINA MITÄ VOI SATTUA...

Eetu aiheutti meille taas melkein sydänhalvauksen.
Oltiin uudestaan siellä Ruissalon luontopolulla...





 ( Tässä vielä huoletonta juoksentelua... )







 Kasvitieteellisen puutarhan kohdalla on lampi.
No, aattelin siinä sitten, että Eetusta sais kivan kuvan sen lammen päälle tehdyllä laiturilla kun oli niin kaunis auringonpaiste ja kiva ympäristö; bad idea

 

 Eetu meni kyllä laiturille, mutta melkein samantien huomasi jonkin matkaa laiturin päästä lammen pohjasta sojottavan kaislan ja ennen kuin mä ehdin mitenkään reagoida, se hyppäsi suoraan sinne lampeen. Olo oli suunnilleen kuin hidastetussa filmissä. Huusin "Ei", mutta mitään ääntä ei tullut enkä jotenkin päässyt edes liikkeelle, Eetu meni täysin sukelluksiin ja musta tuntui että kului pieni ikuisuus ennen kuin sen pää putkahti pinnalle (oikeasti varmaan ehkä 1,5 sekuntia  ), onneksi Jere oli jo laiturilla ja sai Eetun pannasta otteen sen räpiköidessä kohti laituria ja veti Eetun ylös.



 Eetu ei ollut tapahtumasta moksiskaan, hetken köhi ja aivasteli kun oli vetänyt vettä sisään, ravisti korvista ylimääräiset vesitipat ja jatkoi matkaansa kuin mitään ei olis tapahtunut.

 

 Mä sen sijaan haukoin henkeä koko matkan takaisin autolle. Eetuhan ei viime kesänä uinut oma-alotteisesti ollenkaan, joten oli jokseenkin yllättävä veto siltä hypätä suin päin veteen. Ja koska se lampi oli sorsien ym. vesilintujen suosiossa ja hyvin pieni ja likainen, voitte vain kuvitella miten järkyttävälle tuo elukka haisi kun päästiin kotiin  . Yritin hangata siltä suihkussa koko pään shampoolla, mutta sen kuono kirsun ympäriltä lemuaa edelleen kun en niin likelle suuta tohtinut saippuaa laittaa...


terv. EETU & TARU JA JERE