Rikulle - Vanhimmalle ystävälleni

 

Olin 8.vuotias kun Riku saapui meille. Muistan sen päivän kuin eilisen.. Olimme koko perhe keittiössä kun isäni tuli kotiin ruskeassa takissa. Takin takaa pilkotti maailman suloisin pieni naama, Riku oli tullut perheeseen. Horjuvin, aroin pienin askelin hän käveli äitini jalkojen juureen ja alkoi tökkiä häntä kuonollaan, siitä hetkestä alkaen äitini rakasti Rikua. Itse olin maailman onnellisin pikkutyttö, olihan meille tullut koira! Silloin en vielä tiennyt, kuinka paljon tämä pieni karvainen ystävä meille antaisi, nyt tiedän.  

Elin Rikun kanssa yli puolet elämästäni, 15.vuotta. Hän oli minulle tärkeämpi, kuin moni ihminen tulee koskaan olemaankaan. Tuntuu, kuin olisi voittanut lottovoiton, kun on saanut tuntea ja rakastaa tätä persoonaa. Mielestäni sana koira ei anna täyttä oikeutta Rikulle, hän oli paljon enemmän, perheenjäsen, ystävä, leikkikaveri, lohduttaja, päivien piristys.. En koskaan, koskaan tule unohtamaan hänen viisaita silmiään, sympaattisia ilmeitään, ihanaa tuoksua, suloisia pikku korvia, iloista häntää, enkä hänen miljoonia eri ääntelyitään.  

Nuorena poikana Riku oli uljas, suuri, lihaksikas uros. Hän oli myös kova uhoamaan muille koirille, sukupuolella ei niin ollut väliä, mutta useinmiten uhoamisen jälkeen pääsi itku.. Aikamoinen mammanpoika hän oikeasti oli.. Rikun tärkeimmät lelut olivat tyhjä autonrengas, jonka kanssa oli mukava juoksennella pitkin pihoja. Puusta roikkuva köysi, mistä oli hauska roikkua ja murista, pitkiäkin aikoja, mutta ylitse muiden oli täyskumipallo, mielellään keltainen, sen hän olisi hakenut vaikka kuusta. Noutaa hän osasi pallot, mutta takaisin tuomisesta ei ollut puhettakaan, vaan aina lähti toiseen suuntaan, tyytyväisenä, pallo suussa.  

Uimista hän vihasi, sinne häntä ei saanut kirveelläkään, kun taas sauna oli hänen lempipaikoistaan. Riku oli yleensä ensimmäinen ja viimeinen saunassa, jos tuli liian kuuma, niin hän vain siirtyi yhtä laudetta alemmas. Välillä hän meni jopa kylmään saunaan odottamaan, joskus joku sen päälle laittaisi. Tosin vanhenemiten saunominen jäi ja tilalle tuli kuumat suihkut, niistä hän nautti suunnattomasti, vaikka ennen vettä inhosikin.

Iän lisääntyessä hänen luonne muutenkin muuttui, hänestä tuli rauhallisempi ja hellyydenkipeämpi, hän nautti nukkua hänelle rakkaiden ihmisten vieressä, välillä pienen pusun antaen. Villit vuodet olivat takanapäin, ei enää uhoamista tai pallojen perässä juoksemista. Hänellä ei ollut enää kiire mihinkään. Joka kerta kun otin hänet meille hoitoon, yökylään, pelkäsin, että se on viimeinen kerta. Elämän jäljet alkoivat näkyä hänessä, lihakset surkastuivat, harmaat karvat vaan lisääntyivät, kuulo heikkeni. Mutta silti hän oli se sama kultainen Riku, joka pyytteettömästi rakasti minua ja minä häntä.

Olen pelännyt Rikun kuolemaa jo muutaman vuoden ajan, olihan hän uskomattoman vanha. Useastikin näin painajaista, jossa hän kuolee, heräten hurjasti itkien. Yöllä, päivää ennen hänen kuolemaa näin taas Rikusta unta, mutta tämä uni oli erilainen. Unessani Riku tuli viereeni istumaan ja katsoi minua niillä nappisilmillään ja puhui selvällä suomen kielellä: - Nyt on mun aika lähteä täältä.. mä rakastan sua. Sitten hän haihtui pois. Minä itkin kuin hullu ja huusin, että ei, et saa lähteä vielä! Heräsin taas hurjasti itkien. Uni oli niin kummallinen, että oli pakko kertoa siitä aamupäivällä siskolleni. Samana päivänä kello neljä Riku siirtyi taivaaseen.

Voi, tätä kivun ja surun määrää! Sydämeen sattuu, on niin kova ikävä. En pysty tekemään mitään, olen täysin murheenmurtama. Rakastin Rikua niin paljon! En pysty ymmärtämään, etten ikinä enää näe häntä, pysty rapsuttamaan häntä, haistamaan häntä.. En tiedä milloin tämä suru ja ikävä helpottaa. Nyt tuntuu niin pahalta! Antaisin mitä vain jos saisin halata häntä vielä kerran.. Toivon, että hän tulee vielä jonakin päivänä uniini juttelemaan. Ainakin taivaan porteilla hän odottaa meitä Fridan, Ruusun, Saran ja Jettan kanssa.

Nuku hyvin kulta, mä rakastan ja kaipaan sua! Olit paras koira ja ystävä, parempi kuin oisin ikinä osannut toivoakkaan! Kiitos kun kävit hyvästelemässä mut, se merkitsee paljon mulle, Vielä kerran kiitos siitä, että olit olemassa!!

Rakkaudella ja kaipauksella:

Veera-Ilona